Kuinka EU yrittää säännellä Internetiä

Internet on nykymaailmassa yksi suurimmista sosiaalisten muutosten vetureista. Internet on suunnittelultaan avoin, globaali ja riippumaton perinteisistä sääntelyrajoista.

Sen globaalin luonteen vuoksi kansallisilla hallituksilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia säännellä Internetiä riittävästi. Mutta tietenkään ei ole viisasta (ja vaarallista) antaa online-toimintojen levitä ilman jonkinlaista sääntelyä.

Euroopan unioni (EU) on yksi merkittävimmistä Internetin sääntelyn tekijöistä. Katsotaanpa EU: n aiempia yrityksiä tuoda sääntelyä verkkomaailmaan ja miten ne muokkaavat Internetiä.

1. Avoin Internet-käyttöasetus

The Avoin Internet-käyttöasetus tuli voimaan huhtikuussa 2016 ja päivitettiin kesäkuussa 2020. Tällä asetuksella otettiin käyttöön yksittäisten Euroopan kansalaisten oikeus oikeudenmukaiseen pääsyyn valitsemaansa Internet-sisältöön ja -palveluihin.

Se myös velvoitti Internet-palveluntarjoajat noudattamaan syrjimättömän Internet-liikenteen hallinnan periaatetta. Harvinaisia ​​tilanteita lukuun ottamatta Internet-palveluntarjoajat eivät saaneet rajoittaa tai hillitä EU: n asiakkaiden Internet-liikennettä.

2. Yleinen tietosuoja-asetus

The Yleinen tietosuoja-asetus, eli GDPR, tuli voimaan toukokuussa 2018. Se on laaja laki, joka antaa EU: n kansalaisille merkittävän hallinnan tietoihinsa. Siinä esitetään suuntaviivat EU: n kansalaisten tietojen suojaamiselle, säilyttämiselle ja siirtämiselle.

Tämä asetus laajentaa henkilötietojen määritelmää ja velvoittaa yritykset hankkimaan käyttäjäluvan ennen tietojen jakamista kolmansille osapuolille. Se edellyttää myös, että Internet-yritykset tekevät yhteistyötä kaikissa EU-kansalaisen pyynnöissä poistaa tai päivittää epätarkkoja tietoja. Heidän on myös ilmoitettava käyttäjille 72 tunnin kuluessa kaikista tietoturvaloukkauksista.

Meillä on perusteellinen selvitys GDPR: stä ja sen vaikutuksistaja selitimme myös kuinka GDPR voi auttaa sinua tunnistamaan haitalliset sivustot.

3. Digimarkkinalaki

The Digimarkkinalaki, tai DMA, on ehdotettu lainsäädäntö, joka kohdistuu suoraan Big Tech -yrityksiin tai "portinvartijoihin". Se vaikuttaa vain yrityksiin, joiden arvo on yli 75 miljardia euroa ja joilla on vähintään 45 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää.

Tällä lainsäädännöllä pyritään hillitsemään monopolivoimaa kehittäviä Big Tech -yrityksiä ja siihen liittyviä käyttökokemuksen rajoituksia. Laissa on noin 20 sääntöä, jotka kohdistuvat näiden yritysten havaittuun kilpailunvastaiseen toimintaan. Yrityksille määrättäisiin seuraamuksia, jos ne eivät noudata sakkoja, jotka voivat olla enintään 10 prosenttia niiden maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

DMA: lla on suuri merkitys Big Techille. Jos lasku esimerkiksi menee läpi, se velvoittaa Applen avaamaan App Storen vaihtoehtoisille maksusovelluksille tai voi saada sakon. Chat-sovellusten, kuten WhatsApp, Facebook Messenger ja iMessage, tulee olla yhteentoimivia toistensa ja kilpailijoiden kanssa.

Lisäksi Googlen tulee tarjota vaihtoehtoja omille palveluilleen Android-älypuhelimissa, ja Applen tulee sallia iOS-käyttäjien poistaa Safari ja muut omat sovellukset ja palvelut.

4. Digipalvelulaki

The Digipalvelulaki, eli DSA, on DMA: n sisarlaki, ja se on erityisesti verkkoalustoille suunnattu määräys. Verkkoalustat ovat kasvaneet suuriksi yhteisöllisiksi kohtaamispaikoiksi ideoille, uutisille sekä tavaroiden ja palveluiden vaihdolle.

Mutta jokaisella näillä alustoilla on erilaiset säätelysäännöt ja salaperäiset algoritmit, joten käyttäjät jäävät jokaisen päähänpiston armoille. Digipalvelulain tarkoituksena on määritellä selkeästi käyttäjien oikeudet ja verkkoalustojen vastuut.

Kuten DMA: ssa, suuremmilla organisaatioilla on enemmän DSA: n velvoitteita. Eniten tarkasteltaisiin suurimmat yritykset, kuten Meta ja Google, joilla on vähintään 45 miljoonaa EU-käyttäjää.

Digipalvelulaki luo EU: n laajuiset säännöt sosiaalisten verkostojen ja markkinapaikkojen toiminnalle. Tämä koskee mainontaa koskevia direktiivejä ja laittomien tavaroiden tai palvelujen myyntiä verkkokauppapaikoilla koskevia säännöksiä. DSA: n mukaan suurten verkkoalustojen on myös tarjottava vähintään yksi algoritmipohjainen sijoitusjärjestelmä, joka ei perustu profilointiin.

Mikä tärkeintä, DSA vaatii suuria verkkoalustoja, kuten Facebook ja Instagram, jotta niiden algoritmit olisivat läpinäkyviä käyttäjille. Se myös kieltää "tummat kuviot" tai manipuloivat käyttöliittymät, jotka on suunniteltu vaikuttamaan käyttäjien päätöksiin.

EU: n asetusten mahdollinen vaikutus

Nyt kun olemme käyneet läpi laillisuuden, on yksi tärkeä kysymys vastattavana. Miten meidän pitäisi odottaa näiden lakien muokkaavan Internet-avaruutta?

1. Parempi tietosuoja kuluttajille verkossa

Koska Internet-yritykset pitävät käyttäjiä edelleen eniten tarjoavana myytävänä tuotteena, tietosuoja on edelleen vaikea tavoite.

Sen lisäksi, että yritykset noudattavat EU: n lakeja Euroopassa, ne saattavat joutua tarjoamaan politiikan edellyttämät tietooikeudet käyttäjille maailmanlaajuisesti. Ainakin yksinkertaisuuden tai yhtenäisyyden vuoksi.

BBC: n mukaan, Apple väittää, että DMA: n määräykset aiheuttavat tietosuoja- ja turvallisuusongelmia sen käyttäjille. Vaikka tämä ei ole aivan perusteeton, tämä on odotettu vastaus. Mutta täysi käyttöönotto voi säästää kustannuksia ja tehostaa yritysten säännösten noudattamista, koska niiden ei tarvitse muuttaa tietosuojavaatimuksia alueittain.

Tämä tarkoittaa, että Euroopan ulkopuoliset käyttäjät voivat hyötyä näiden EU: n lakien tarjoamasta tietosuojasta.

2. Lisääntynyt yhteentoimivuus

DMA: n mukaan itsenäisten sovellusten ja palveluiden on oltava yhteentoimivia. Tämä tasoittaa tehokkaasti suurten ja pienten alustojen pelikentän, mikä on hyvä asia.

On kuitenkin olemassa todellisia turvallisuusongelmia, kuten heikentynyt salaus, mikä voisi vaarantaa käyttäjien yksityisyyden ja tehdä EU: n toimista haitallisia.

3. Mahdollisuus sensuurille

Lopuksi nämä määräykset voivat rajoittaa teknologiayritysten, erityisesti eurooppalaisten, kasvupotentiaalia. Lisätyt asetukset saattavat asettaa heidät epäedulliseen asemaan EU: n ulkopuolisten yritysten kanssa. Sisältöä koskevien EU: n asetusten lisääntyessä Internet-yritykset saattavat joutua sensuroimaan sisältöä eurooppalaisille käyttäjilleen.

Pitäisikö Internetiä valvoa?

Kun Internetistä on tullut suurempi osa elämäämme, hallitukset ymmärtävät Internet-yhtiöiden valtavan voiman. Monopolin salliminen näin tärkeässä yhteiskunnallisessa työkalussa on epäterveellistä, joten EU: n toimet ovat ratkaiseva askel kohti reilun kilpailun ja käyttäjien suvereniteetin säilyttämistä Internetin kehittyessä.

Kuka omistaa Internetin?

Lue Seuraava

Kirjailijasta