Kuka omistaa Internetin?

Viimeisen kahden ja puolen vuosikymmenen aikana Internet on kehittynyt ja laajentunut tuskin tunnistettavaksi nöyrästä alusta. Yritä ymmärtää, mitä Internet on ja miten se toimii, voi olla uskomattoman hämmentävää.

Mutta kuka itse asiassa omistaa Internetin? Eri syistä tähän kysymykseen on melko vaikea vastata. Tässä artikkelissa tutkitaan mahdollisia vastauksia Internetin omistajalle.

Mikä on Internet?

Internet on valtava tietokoneiden verkko. Jokainen Internetin kautta kytketty tietokone voi lähettää tietoja verkon muihin tietokoneisiin. Internet toimii kaikkien näiden tietokoneiden yhdistävän kaapeloinnin ja langattoman viestintätekniikan (kuten tietokonetornit ja satelliitit) kautta.

Pienet tietokoneverkot olivat olemassa 50- ja 60-luvun lopulla. Sitten keksimällä pakettikytkentä kehitettiin paljon suurempia tietokoneverkkoja yliopistoissa, valtion laitoksissa ja useissa yrityksissä. 90-luvun alkuun mennessä maailmanlaajuinen, yksityinen Internet oli käytettävissä.

Tämä johti pian Internetiin sellaisena kuin me sen tunnemme tänään.

Kukaan ei omista Internetiä kokonaan

Internet on tavallaan enemmän käsite kuin fyysinen kokonaisuus. Kenelläkään ei ole patenttia tai tekijänoikeuksia Internetissä. Sen sijaan osa Internetistä (datakeskukset, kaapelointi, satelliitit, reitittimet jne.) Ovat lukemattomien henkilöiden, yritysten ja valtion virastojen omistuksessa. Internetin perustaja Sir Tim Berners-Lee kieltäytyi patentoimasta Internetiä pitääkseen sen ilmaiseksi ja kaikkien saatavilla.

Vastaamaan kysymykseen "Kuka omistaa Internetin?", Voimme kysyä asiaan liittyvän kysymyksen: "Kuka omistaa Internetin infrastruktuurin?"

Joten kuka omistaa Internetin infrastruktuurin?

Suuremmat Internet-palveluntarjoajat omistavat ja tarjoavat suurimmat osat Internet-infrastruktuurista.

Tämä sisältää verkon tukiasemat, laajan kaapeloinnin ja reitittimet. Nykyään merikaapeleita on yli 700 000 mailia - noin 28 kertaa päiväntasaajan ympärillä!

Koska puhelinverkoissa ja Internet-rungossa on paljon päällekkäisyyksiä, monet teleyritykset (kuten AT&T, Spring ja CenturyLink) omistavat massiivisia osia Internet-rungosta.

Ensimmäisen tason Internet-palveluntarjoajat

Ensimmäisen tason Internet-palveluntarjoajat muodostavat suurimman osan Internetin omistamasta selkärangasta suurin osa IPv4-osoitteista maailmanlaajuinen. Nämä ensisijaisen tason palveluntarjoajat vuokraavat yleensä infrastruktuurinsa pienemmille Internet-palveluntarjoajille, jotka sitten myyvät Internetiä loppukäyttäjille.

On olemassa useita ensisijaisen tason Internet-palveluntarjoajia, mukaan lukien taso 3, Cogent, Telia Carrier, NTT, GTT, Tata Communications ja Telecom Italia.

Mielenkiintoista (ja ehkä surkeasti), suuri osa Internetin infrastruktuurista, varsinkin kun se tulee puhelintornit ja kaapelointi, rahoitettiin veronmaksajien rahoilla ennen verkon yksityistämistä infrastruktuuri. Kuitenkin nykyään hyvin pieni osa Internetin infrastruktuurista on julkisessa omistuksessa.

Google, Microsoft, Facebook ja Amazon ovat myös alkaneet ostaa ja kehittää mannertenvälisiä valokaapeleita. Heidän välillään heillä on nyt lähes kymmenesosa kaikista merenalaisista kaapeleista. Jotkut kriitikot pitävät tätä siirtoa vaarallisena, mikä saattaa jo uskomattoman voimakkailla yrityksillä olla liian paljon hallintaa Internetissä.

Kuka hallitsee ja säätelee Internetiä?

Internet on pääosin hallitsematonta ja itsesääntelyä. Internetissä ei ole yhtä keskitettyä organisaatiota. Internetin infrastruktuurin suunnittelun vuoksi sitä on uskomattoman vaikea säätää.

Tiedot lähetetään ”paketteina” monien mahdollisten reittien kautta. "Internet-protokolla" tarjoaa yhteyden laitteille kyvyn vastaanottaa ja ymmärtää tietoja. Koska paketteja voidaan lähettää niin monilla eri reiteillä, sen on helppoa Internet Protocol (IP) uuden reitin löytämiseksi jotta nämä tiedot saavuttaisivat määränpäänsä.

Useat hallitukset ovat yrittäneet säännellä internetiä lainkäyttöalueellaan useista syistä, jotka yleensä liittyvät laittomaan tai haitalliseen Internet-sisältöön. Nämä säännökset tapahtuvat yleensä joko sisällön tasolla (ts. Verkkosivuston sulkeminen) tai käyttäjätasolla (ts. Rikosoikeudelliset syytteet).

Tällä tavoin hallitukset säätelevät Internetiä lakien kautta. Esimerkiksi verkkopiratismin tai laittoman sisällön vastaiset lait. Jotkut maat käyttävät myös sensuuria estääkseen tietyt Internetin osat valitsijoiltaan. Tämä on herättänyt huolta sananvapaudesta ja tiedonvapaudesta ja siitä, miten autoritaarinen hallinto voisi vetää kansalaisiltaan tietoja ja viestintävalmiuksia.

Toinen mielenkiintoinen kohta Internetissä on tiedonsiirto eri ryhmien omistaman infrastruktuurin kautta. Tiettyjen suurten Internet-palveluntarjoajien olisi mahdollista kieltäytyä tiedonsiirrosta tai veloittaa palvelusta reitillään. Sen sijaan suuremmat Internet-palveluntarjoajat tekevät vertaisjärjestelyjä, jotka antavat toistensa verkkojen käyttäjille mahdollisuuden käyttää verkkoaan ilmaiseksi.

Organisaatiot määrittelevät Internet-standardit

On myös tärkeitä henkilöiden ja organisaatioiden ryhmiä, jotka pyrkivät määrittelemään ja edistämään Internetin standardeja. Yksi näistä on WC3 tai World Wide Web Consortium. WC3 julkaisee standardeja verkkokehittäjilleTavoitteena on varmistaa, että verkkoyhteydet, Internet-infrastruktuuri ja tiedonhallinta on standardoitu koko toimialalla.

Toinen organisaatio tällä alalla sisältää ICANN (The Internat Corporation for Assigned Names and Numbers), joka koordinoi ja ylläpitää useita keskeisiä tietokantoja varmistaen, että Internet pysyy vakaana, turvallisena ja toimivana.

Siellä on myös Internet Assigned Numbers Association (IANA), Internet-suunnittelutyöryhmä (IETF), Internet Architecture Board (IAB), Internet Research Task Force (IRTF) ja IEEE-standardit Yhdistys. Jokaisella näistä organisaatioista on rooli Internetin sääntelyssä kehittämällä standardeja, keskeisten roolien suora valvonta tai Internetin kannalta keskeisten tietokantojen ylläpito jatkuu operaatio.

Internet-palveluntarjoajat ja nettoneutraalisuus

Tässä tulee verkkoneutraaliuden käsite, joka on idea Internet-palveluntarjoajien tulisi kohdella kaikkia tietoja samalla tavalla. Heidän ei pitäisi asettaa etusijalle tiettyjä tietoja muihin nähden yrittäessään saada käyttäjät suosimaan esimerkiksi tiettyjä sisällöntarjoajia.

Verkon neutraalisuudella on kannattajia ja kriitikkoja, ja erilaisia ​​oikeudellisia taisteluja käydään edelleen maailmanlaajuisesti. Kannattajat väittävät, että pienemmät sisällöntuottajat voitaisiin eliminoida kokonaan ilman verkon neutraalisuutta, mikä johtaisi massiivisiin monopoleihin Internet-sisällön suhteen. Monissa maissa on kilpailulainsäädäntöviranomaisia, jotka on perustettu varmistamaan, ettei yksikään Internet-palveluntarjoaja voi hallita markkinoita.

Mutta monet tekniikan asiantuntijat väittävät, että massiivisilla teknologiayrityksillä (Google, Amazon, Facebook jne.) On jo suurin osa valtaa ja vaikutusvaltaa Internetissä. Esimerkiksi Google ja Facebook muodostavat nyt enemmän kuin 70% kaikesta Internet-liikenteestä. Lisäksi Amazonin Amazon Web Services (AWS) noin kolmasosa Internetistä.

Kuka omistaa tiedot?

Tietojen omistus tai immateriaalioikeuksien omistus on aiheuttanut massiivisia keskusteluja viime vuosina. Kiista suurten teknologiayritysten ympärillä tapa kerätä joukko tietoja henkilöistä on herättänyt kysymyksen siitä, kuka tosiasiassa omistaa nämä tiedot.

Esimerkiksi Facebook-tapaiset verkkosivustot keräävät tietoja tavoista verkossa. Nämä tiedot voidaan sitten myydä kolmannen osapuolen organisaatioille mainostamisen tehostamiseksi.

Kun kysytään, kuka omistaa Internetin, on myös tärkeää kysyä, kuka omistaa Internetin tuottamat tiedot Internet, koska tämä on merkittävä kaupallistamisen, tiedon ja mahdollisen Internetin hallinnan lähde Internet.

Tietojen omistaminen on monimutkaista, eikä ole olemassa pidättymissääntöä siitä, kuka todella omistaa tietoja. Mutta henkilö, joka omistaa tietojen tuottamisen alustan (kuten Facebook), todennäköisesti omistaa tiedot laillisesti.

Joten kuka omistaa Internetin?

Lyhyt vastaus on, että Internet on useiden suurten yritysten omistuksessa. Suurin osa Internet-infrastruktuurista on hyvin pienen määrän suurten viestintäyritysten omistuksessa.

Kun on kyse siitä, kenellä on valtaa Internetissä, vastaus on jälleen hyvin pieni yritysryhmä. Vaikka hallitukset yrittävät säännellä tiettyjä verkon osa-alueita, laki ei ole pystynyt pysymään mukana Internetin kehityksessä. Tämä tarkoittaa, että nyt vain neljä tai viisi yritystä hallitsee suurinta osaa Internetistä.

Omistuksen määrittäminen datalla on paljon hankalampaa kuin fyysiset kaapelit, varsinkin kun lait ovat erilaiset ympäri maailmaa. Mutta jälleen kerran, kun on kyse tietojen omistamisesta Internetissä, vastaus on samat yritykset (ainakin suurimmaksi osaksi).

Yksinkertainen selitys siitä, mistä nettoneutraalisuudessa on kyse

Nettineutraalisuus on monimutkainen aihe, mutta tämä verkkosivusto tekee hyvää työtä selittäen sen ymmärtämilläsi termeillä.

Lue seuraava

Kirjailijasta